Näin vaan on. Kun homma ei skuulaa, niin homma ei skuulaa. Meikä on lukiopohjalta ammattikorkeeseen liiketaloutta opiskelemaan päätynyt ämmänjoutilas ja ihmettelen että mitä helvettiä mä siellä oikeastaan teen. Okei, suuntaudun markkinointiin ja kansainväliseen liiketoimintaan. SE on se mun juttu. Mutta mitä helvettiä? Miksi hitossa tätä järkkäilyä ei voi olla jo ensimmäisestä vuodesta lähtien, vaan mun pitää stressata siitä että saan opintopisteet jostain paskasta joka mua ei kiinnosta, jota en tuu tarvitsemaan, koska en oo hakemassa sellasiin töihin ja joka ei vaan mee kalloon vaikka kuinka yrittää? Kyllä, mä puhun tässä nyt kirjanpidosta ja palkkahallinnosta ja jostain tämmösestä random matematiikasta. Okei tilastot on jees, mutta koronkorkoa, diskonttausta ja semmosta? Siis kyllä tää varmaan ihan päähänmenevää on, mutta mihin mää näitä kaikkia tarvin koska musta ei tasan tule kirjanpitäjää tai palkanlaskijaa ja mun tuskin tarvii laskea äärettömän pikkutarkkoja koronkorkokaavoja ellei joku ole nusasemassa pilkkua mun selän takana.

Meikä on herranjesta luova ihminen ja mä tunnen kuinka mun luovuuden kukkanen kuolee tuolla, kun ei pääse esiintymään ja käyttämään mielikuvitusta. Tän takia mä varmaan saankin ne parhaat numerot jostain viestintätaidoista ja sen sellattiista ko mie tykkään esiintyä ja promotoida sun muuta. Mutta että kirjanpitoa ja palkkahallintoa? Voi tsiisus. Tappakaa tätä luovuutta nyt vielä vähän enemmän. Se ois sangen mukavaa varsinkin kun ne opintopisteet jotka tarttis aika välttämättä on kiinni aineissa joita ei luultavasti tule kauheesti tän koulun jälkeen tarvitsemaan. Kuivaa kun mikä ja kun mulle laitetaan numeroita eteen niin mun aivot alkaa korkeintaan muodostaa niistä jotain kivoja muotoja ja miettiä jotain randomia päässä kehkeytyvää miljoonatta romaani-ideaa. C'mon!

Niin, miksi sitten käydään tätä koulua? Okei, auttaa siinä että haluaisin perustaa cupcakekahvilan mut realistisesti: eihän tää tuu menestyyn ellei tapahdu ihmettä. Ja jos tää tulis niin palkkaisin kyllä kaikki kirjanpitäjät yms. laskuhenkilöt ihan muualta. Muttakun se ala, missä oikeasti tahtoisin olla, ei vaan tarjoa työrupeamaa joten kai se ois pakko melkein ottaa joku ala vaan mistä löytys. Tosin tradenomeillaki kai vaikeeta nykyää. Minkäs teet. Tarvishan sitä suhteellisen hyvää palkkaa et saisi hevosta ylläpidettyä ja vuokrat yms. maksettua sitten ku tästä muuttaa ja kaikennäköstä. Pitäs varmaan ryhtyä poliitikoks. Mitään ei tarvi tehä ja palkat ropisee vaan taskuun. Aijaijai.

Jossain vaiheessa harkittin kyllä että siirtysin nääs sosiaalialalle mut jaa. Mua oikeasti kiinnostaa näytteleminen, laulaminen ja kirjottaminen sekä valokuvaaminen, mutta rehellisesti sanottuna mä en tiedä oonko tosissaan ulkosten silmiin vaan yhtä hyvä kun mitä voin kuvitella olevani. Enkä ees kuvittele olevani mikään tähti (no ehkä joskus mutta se tapahtuu usein REM-unessa). Totesin kanssa sen, että jos saisin ikinä kirjotettua nää miljoonat romaanit ja ykskään menestyis nii mähän olisin jumalauta jo miljonääri. Tai miljonäärin vaimo. Joo. Mut eeei, tietenkin sitten iskee se Writer's Block ja näin että voi kun kiva. Kätilönäki ois ehkä kiva olla ku semmoset vastasyntyneet vaavit on niin ihania ja kurttusia <3. Mutta ku palkka ja palkka. Pakko vaan saada sitä rahaa. Elettäs viel oravannahka-aikaa ni kyllä mä sitte rikas oisin ku ampuisin parit oravat... Muttaeeeeeeeei.

Niin ja seki että mä en halua asua Suomessa. Hyih. Alkaa jo etoa. Irlanti ja Brittilandia ois mun juttu. Englanti on mun juttu. Kielenä siis. Musta ois vaan äärettömän kiva siis muuttaa muualle. Tai vaihtoehtosesti ois tosi kiva nukkua koko ikänsä, koska mun unet on usein niin kivoja etten viittis herätä millään. Oon varmaa reinkarnaatio jostain keskiaikaan eläneestä tyypistä koska mä yksinkertasesti rakastan sitä aikakautta. Tosin mä taas ihannoin myös sitä, että naisilla on tasa-arvo mut voi goosh ois kiva asua keskiajalla ja olla semmone  naissankari niinko joku Marian (BBC) tai... no miljoona muutaki. Pointti kumminki käsitetty? Voi miks ei ois aikakonetta tai jotain kivaa et voitas oikeasti elää uniamme?

Jälleen kerran totean että olis ehkä pitänyt mennä Virroille käsikirjottajalinjalle, mutta minkäs teet. Pakko mikä pakko ja nyt vaan pakko lähteä ressittämään ruotsia. Hejdå!