Meikäläinen ei voi sille mitään että meinaa toisinaan repsahtaa töissä asiakkaan edessä. Tällainen yleinen dilemma, joka tänäänkin käväisi, arkistojen aarre: "Mä ottaisin tollasen klapin". Ja meikällä tulee siinä vaiheessa melkeen ulos et "Saisko olla koivua vai mäntyä?" xD Tässä puhutaan kumminkin clubista, joka taipuu äkkiä suomalaisten suussa leivästä haloksi. Voisi piruuttaan hankkia sinne aprillipäiväks halon ja sanoo et "tässon klapi, toivottavasti sulaa hyvin" xD

Ei sitä tämmöinen perustyöläinen ymmärrä kyllä enää välillä noita asiakkaita: on nähty kaikenlaista vääntöä nimistä ja ties mitä. Yleisimmin ilmaantuu myös "stiikki" eli steikki aka. steak & cheese. Tästä kaikkein paras väännös lie eräältä asiakkaalta "Ottasin pihvin ja juuston", että excuse-muaa? XD Italian BMT:n yleisin sekotus lie BTM tai et tollanen italialainen (nii kumpihan ku löytyy myös spicy). Niin ja ei italialaista ilman toista: spicy onnistui taittumaan jonkun suussa spaissariksi. Yritäpä siinä olla naama peruslukemilla sitten taas, nih.

Toinen on nää nykyajan ihmettelijät, mummot. Mummot on yleensä hyvin kivoj yksilöitä, mut sitton näitä jotka ei tunnu tajuavan, puhuu sit suomee tai viel yksinkertasempaa suomea. Esimerkkitapauksena mummot jotka kysyvät onko gluteenittomia. No eipä oo ei. Siinä sitten puol tuntia pohditaan mitä ottais ja lopulta päädytään vegepihviin salaattina. Noh, ei muutakun pihvi pakastimesta ja mikroon sulamaan. Toinen mummokin ottaa salaatin, sanoo että ottaa samanlaisen. No ei sitten kun hakemaan toista pihviä. No sitten sanotaankin että "mut en mä sitä pihviä halua", nojoo, oisit senkin voinu mainita. Yleensä jos on tehty vegepihvisalaatti nii samanlainen sisältää sen pihvinkin. Toinen juttu on tää että sulkemisaika lähestyy, niin mummot istuu pöydässä vielä 10 min sulkemisajan jälkeen. Sitten vaan heiheimummot ja vartijalle semmone "anteeks"-ilme ku ei viittitty häätää ku ei ne ite niinko hiffanneet.

Sit eräs semmone mies tilaa 2 leipää, toiseen päättää ottaa viä sit aurajuustoo. Besserwisseräijä sit sanoo et siihen toiseen ei saa mennä yhtään, ettei sen syöjä luule et se leipä on homeessa. Siis täh? Täs välis tulee kyllä sellasta kyssämerkkiä ettei erkkikään ole yhtä iso. a) näin vahingossa pari kertaa homeista leipää syöneenä ja aurajuustotykkääjänä ei oikeesti voi erehtyä kyllä luuleen aurajuustoo homeeks (siis tokihan se on tietynlaista, mutta semmosta terveellistä ja maistuu kyl täysin erilaiselta kun aito home...) b) rakas äijä, oisit voinut sanoo et tee eri hanskoilla... helpottas jotakuinki kaikkien elämätä. Ja sitä aurajuustoo oli kuulemma siihen menny aika paljon kun hintsusti leivän oikeella puolella oli kaks kärpäsenpaskan kokoista "raetta". Tsiisös. Kiitos ja hei.

Mutta siinähän se menee. Elämä on joskus vähän vaativaa, eikä kaikki kaikkee osaa, mutta välillä saa kiristellä hampaita: joko siks ettei repeis hysteeriseen nauruun tai siks ettei sanois paria valittua sanaa. Mut sellasta taitaa olla vähän jokanen työ.